Blogi

Paikalla, mutta ei läsnä

Kiirehdit palaverista toiseen, kun puhelin soi. Puhelu alkaa tutulla kysymyksellä: “onko kiire?”. Tapaat bisnestutun verkostoimistilaisuudessa. Osuva avausrepliikki kuuluu: “miten menee, onko kiirettä?”. Miten juhlavaa onkaan vastata että “aivan, totisesti kiirettä pitää” ja kun molemmat ovat aikansa kehuneet kiireellä ja saanet tuntea itsensä poikkeuksellisen tärkeäksi, niin on hyvä jatkaa verkostoitumiskierrosta, kun on löytynyt noinkin hyvä formaatti keskustelulle.

Kiire ei ole enää pelkästään kuvaus nykyisestä työtilanteesta, vaan tapa arvottaa itseään ja toisia. Siksi se onkin niin salakavalan epäterve piirre. Nuoret työntekijät jotka jäävät vaille haluamaansa arvostusta, tekevät listoja siitä kuinka hekin ovat tärkeitä: “katso kuinka kiire minulla on”, kuuluu heidän hätähuutonsa. Kalenteri joka on täynnä kuuluu tärkeälle ihmiselle. Tyhjä kalenteri - ja tuntuu kun olisit jäänyt jonkun hyvin tärkeän ulkopuolelle. Kiire on arvo, jota kukaan ei kirjoita yrityksen tai omaan arvopuuhunsa. Mutta kiireen ihannoiminen on tässä ja nyt. Jokaisella työpaikalla ja varsinkin sen ulkopuolella. Kiireen vastakohta ei ole joutilaisuus, vaan aikaansaavuus, mutta siitä puhutaan paljon vähemmän.

Miksi kiire on arvona sairas? Kiireisenä pysyminen johtaa siihen että kykymme olla läsnä muiden ihmisten kanssa heikkenee jatkuvasti. Ihailemme multitaskaajia, vaikka ihmisen tehokkuuden kannalta se ei lisää tuottavuuttamme lainkaan. Ja kiireen myötä tuhoamme pala palalta tehokkuutemme, uusiutumisemme ja onnellisuutemme tärkeintä lähdettä: läsnäolon taitoa. Aito tehokkuus lisääntyy läsnäolon lisäämisen ja sen intensiteetin myötä. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan vanhempien läsnäolo lastensa kanssa on keskimäärin yksi ja puoli minuuttia vuorokaudessa. Siis 90 sekuntia. Läppäri auki keittiön pöydällä, telkkari auki olkkarissa, kännykässä sähköpostien tasaisen virtana soiva merkkiääni, pomon puhelinsoitot klo 20 jne. Ne ovat valintoja, kun on niin kiire, jossa läsnäolo jää vähälle. Ja se 90 sekuntia on vain keskiarvo, joskus se voi olla useitakin peräkkäisiä päiviä sitä vähemmän. Oliko aika herätä ennen kuin on liian myöhäistä? Sillä jos on valmis kääntämään selkänsä kaikkien rakkaimmille, kuten perheelle, niin voi vain kuvitella kuinka helppoa on uhrata läsnäolo kiireen alttarille työyhteisöissä; esimerkiksi johtoryhmän palavereissa, asiakastapaamisessa, koulutuksissa – aina on yksi tärkeä meili johon pitää vastata tai yksi puhelu joka ei voi odottaa. Ja juuri siksi niitä meilejä ja puheluita tulee yhä enemmän. Siksi samat asiat kiertävät ja tulevat yhä uudestaan hoidettavaksi. Joka työpaikalla tehdään lukemattomia esityksiä ja muistioita vain siksi että asiasta päättävä henkilö ei ollut läsnä, vaan pääsi helpommalla pyytämällä asianomaisia ”tekemään esityksen asiasta”.

Ihmisen suurin tietotaito syntyy kyvystä kytkeytyä muiden ihmisten kanssa. Muiden osaaminen, kokemukset ja näkökulmat tekevät jokaisesta yksilöstä paremman ja fiksumman. Läsnäolo on teoriassa helppoa – ja samalla käytännössä niin vaikeaa – riittää kun annat kaiken huomion ihmisille joiden kanssa olet vuorovaikutuksessa. Takaan että saat aikaan uskomattomia tuloksia. Asiat voidaan päättää heti, eikä pyytää epämääräistä selvitystä asiasta. Lisäbonuksena: haluaisitko olla onnellisempi, tasapainoisempi, tehokkaampi, aikaansaavampi ja säilyttää säihkeen avioliitossasi? Jos haluat, kokeile läsnäolon jaloa taitoa. Ei saatavilla TV-shopista.

comments powered by Disqus