Tarinat

Mä oon päättäny, että mä lähden yrittään!

Videolla esiintyvät nuoret ovat tietenkin suloisia. Yksi kertoo, että kirjan myötä “aukes ihan kokonaan uus maailma”. 
Toinen selittää: “Aikaisemmin ajattelin, että mun tulevaisuus tulee olla jotain, että opiskelen johonkin fiksuun ammattiin, joka on turvallinen”. 
Kolmas sanoo tajunneensa, että yrittäjät eivät ole superihmisiä. “Kuka tahansa voi yrittää, jos haluaa.”
 Neljäs on jo varma, että alkaa yrittäjäksi. “Mä oon päättäny sen, että mä lähden yrittään!”

Juttelimme Telakan tapahtuman tauolla omista kouluajoista ja ammatinvalintahaaveista. Yrittäjäkasvatus? Mitä se sellainen on? En ole varma, kuulinko yläasteen tai lukion opon tunneilla edes sanaa yrittäjä. Me mietimme, kenestä tulee lääkäri, kenestä kirjastonhoitaja.

Koulussa kävivät puhumassa ne, joilla oli varoittavaa sanottavaa: Jos lyö, kallo halkeaa. Jos juo, tulee alkoholimyrkytys. Jos ei perhesuunnittele, tulee raskaaksi. Yhdysvalloissa opiskellessa koulussa kävivät myös armeijan värvääjät ja aids-valistajat. Maailma on uhka. Varokaa.

Mutta että joku olisi tullut kouluun kertomaan, että ihmisestä voi tulla yrittäjä? No ei.

En itsekään koskaan halunnut yrittäjäksi. En hoksannut haluta. Olen viihtynyt hyvin palkkatöissä, ja tunnistan yrittäjätarinoista elämääni palkansaajana: Unelmien työpaikka. Lyhyitä yöunia. Pettymyksiä. Onnistumisia. Huikeita työkavereita. Taloushuolia. Mikään ei olisi sujunut ilman turvaverkkoja eli armeijaa lastenhoitajia.

Ei me välttämättä mitään eri rotua olla, yrittäjät ja muut. Elämän aikana voi olla sekä että.

Kuulostaa silti jumalattoman fiksulta, että opiskelijat ja koululaiset kuulevat realistisia tarinoita siitä, millaista voisi olla elämä yrittäjänä. Että yrittäjyys ei näyttäytyisi vain raatamisena, eikä yleispätevänä Suomi nousuun yrittämällä –uhona. Että se olisi yksi mahdollinen tie itsensä työllistämiseen, ehkä muidenkin.

Minua ovat kantaneet sekä palkansaajana että yrittäjänä toisten esimerkit. En tiedä, olisinko halunnut perustaa omaa firmaa ilman ystäviä. Meillä on kolmen hengen media-alan yritys, joka perustettin viime kesänä.

Ei siis edes harmita, etten saanut yrittäjäkasvatusta. Eteen ei ole toistaiseksi tullut mitään, mihin olisi tarvinnut arkijärkeä kummempia taitoja. Minusta on olennaisinta, että yrityksen perustaminen on ylipäätään vaihtoehtona sellaisen ihmisen mielessä, joka miettii, mitä sitä tekisi elämällään. Monenlaista ehtii.

Juuri nyt en itse haluaisi olla mitään muuta kuin vapaa yrittäjä. En tunnista itseäni kaikesta “yrittäjäpuheesta”, mutta se kai tässä koko hommassa on ideana: kukin omilla ehdoillaan.

Oma työhuone, omat rahat, oma tyyli, omat unelmat.

comments powered by Disqus