Tarinat

Natoon on pakko liittyä

Nyt tartun aiheeseen, josta tiedän varsin vähän, olenhan lähinnä teknologian ja (yritys)talouden ammattilainen. Silti tässä osallistun keskusteluun Natosta.

Pitkään ei asiasta saanut puhua lainkaan, mutta nyt on keskustelu alkanut. Sisältönä tosin on järjestön nimeltä Nato sijaan se, onko nyt oikea hetki keskustella Natosta saatika tehdä liittymishakemuspäätös. Kun suomalainen sanoo, että jostakin asiasta täytyy voida keskustella, on keskustelija jo ottanut kantaa asiaan. Keskustelua haluavat Naton kannattajat.

Kansa laajemmin ei ole ollut kovin innostunut aiheesta, sillä maaliskuisessa Suomen Kuvalehden mielipidetutkimuksessa Natoon liittymistä kannatti vain 22%. Toisaalta myöhemmin samassa kuussa Verkkouutisten ja Nykypäivän teettämän toisen tutkimuksen mukaan 53 prosenttia suomalaisista olisi valmis tukemaan Nato-jäsenyyttä, mikäli valtiojohto päätyisi jäsenyyden kannalle. Tulokset julkaistiin, koska ne miellyttivät.

Lahden puoluekokouksessa valittu (!) uusi pääministerimme ilmoitti eurovaalikampanjassaan, että Nato-jäsenyyden hakeminen olisi järkevää seuraavalla eduskuntavaalien jälkeisellä hallituskaudella. Keskustapuolue toppuuttelee, vasemmistosta puhumattakaan. Ennustaisin, että tämä eipäs-juupas –keskustelu tulee jatkumaan vielä melko pitkään.

Omalta osaltani haluaisin vapauttaa meidät kaikki tämän Nato-pohdiskelun ikeestä: Meidän tulee olemaan pakko liittyä Natoon. Tähän meidät johtaa yksinkertainen, mutta melko vastaansanomaton tosiasia. Teknologisen kehityksen myötä näet yhä suurempi osa minkä tahansa uskottavasti aluettaan puolustavan maan puolustusmenoista tulee menemään kalusto- ja järjestelmähankintoihin sekä näiden ylläpitoon. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen visionääri nähdäkseen, että tästä muodostuu Suomelle ns. Nato-imperatiivi. On pakko liittyä, jotta edes teoriassa pääsee jakamaan teknologiakustannuksia lähinaapureiden kesken. Venäjän ja kauempana olevan Kiinan jättimäiset, alati kasvavat sotilasteknologiapanostukset tuovat Suomen Nato-jäsenyyttä lähemmäksi päivä päivältä.

Tämän, ehkä 10 vuoden sisällä toteutuvan vision tueksi minulla ei ole esittää tarkkoja laskelmia. Mutta niin kuin moni muukin visio, tämä perustuu näkemykseen siitä, mitä vääjäämättä tulee tapahtumaan. En millään usko, että pienellä Venäjän naapurimaalla tulee olemaan voimavaroja omaan uskottavaan (teknologia)puolustukseen. Nato-teknologian kaksi kelpo vaihtoehtoa ovat yllä viitatut venäläinen ja kiinalainen kehityspolku. On melko helppo ennustaa, että näistä kumpaankaan kumppanuuteen eivät suomalaiset missään olosuhteissa veny.

Nato-ratkaisu ei sekään tule olemaan halpa, kaikkea muuta. Mutta jäsenyys Natossa on silti halvempaa kuin pitää koko jatkuvasti uudistuvaa teknologiarepertuaaria omassa taseessa. Ehkä lohduttavana tietona voi tässä mainita, että naapurimme Ruotsi on samassa veneessä. Sekin tulee liittymään Natoon Suomen vanavedessä, halusi tai ei. Hakemuksen jätettyämme me tulemme taivuttelemaan Ruotsia liittymään, ja muut naapurit kuuluvatkin jo kerhoon.

Toinen lohdun sana on myös paikallaan. Kun olemme liittyneet Natoon, voimme entistä vapautuneemmin keskustella eurosta irrottautumisesta. Olisiko silloin mahdollista, että pieni sinänsä perusluonteeltaan joustava ja yritteliäs maa eroaisi yhteisvaluutan jäykistävästä otteesta, kun turvallisuuspolitiikka hoidettaisiin luontevammalla tavalla? Kehotan alkamaan vakavan euro-keskustelun viimeistään Nato-imperatiivin toteuduttua. 

comments powered by Disqus