Tarinat

Sinkkujen apostoli

Henriikka Rönkkönen

Kirjailija Henriikka Rönkkösellä on pakottava tarve rikkoa tabuja naiseudesta ja seksistä.

Vaginapieru. Se räjäytti pankin. Vertauskuvallisesti.

Vain harva kirjailija saavuttaa ikinä urallaan sellaisen merkkipaalun, että hänen kirjoitustaan olisi luettu miljoona kertaa. Henriikka Rönkkönen voi saavutuksella ylpeillä, eikä hän ollut kirjoitusta tehdessään edes kirjailija.

”Niin juuri sillä hetkellä läsähtää kaverin kiveksille vaginapieru. Ja voi jumalauta, kun ei olla koko suhteen aikana uskallettu pieraista kaverin seurassa. Vessanpönttökin on täytetty kolmella vessapaperirullalla, ettei ruskean tolpan tippuminen veteen kuuluisi pahvisten seinien läpi.”

Katkelma vaginapierusta on vain yksi aihe lukuisten muiden sinkkublogien jatkumossa. Se kuvaa hyvin Rönkkösen tyyliä. Hän kirjoittaa suorasukaisesti, jopa ronskisti, sinkkuudesta, naiseudesta ja seksistä.

- Lukijoita kiinnostavat ne aiheet ja tyylini kirjoittaa. Teen sitä, mistä sydämenpalo tulee. Kirjoitan omista fiiliksistäni ja omasta elämästäni, Rönkkönen sanoo.

Hän on vasta kirjailijan uran alussa. Esikoiskirja Mielikuvituspoikaystävä on myynyt yli 42 000 kappaletta. Maaliskuussa julkaistusta Bikinirajatapauksesta on otettu jo kolmas painos. Kirjailijan sanomalle on kysyntää.

Rönkkönen haluaa rikkoa tabuja. Oikeastaan siihen on jopa pakottava tarve. Rosoisuus on itse asiassa sitä, minkälaisia naiset oikeasti ovat ja mitä he kokevat, ilman pornoteollisuuden luomaa kiiltokuvaa.

- Käsittelen asioita huumorin ja stereotypian turvin. Ketään teksteissä ei loukata.

Pelko tyrmäyksestä

Mutta mikä on se pakottava tarve rikkoa tabuja?

- Se paine on kertynyt jo viisivuotiaasta asti. Miksi jostain asioista ei voi puhua? Kotona ei ikinä puhuttu seksistä. Seksiteemat ovat aina kiinnostaneet ja olen muutenkin humoristityyppi. Kirjoitin jo ensimmäisen päiväkirjani ensimmäiselle sivulle, että Joni on kiva, Tomi ei ole kiva ja Risto on tosi tyhmä. Kirjoitan vieläkin samaa, pikkuisen laajemmin, Rönkkönen sanoo.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi kouluttautuvan tavallinen urapolku johtaa opiskelujen jälkeen yleensä opettajan virkaan, josta vuosikymmenien jälkeen jäädään myös eläkkeelle.

Rönkkönen valitsi toisen tien, sillä opiskeluajan sijaisuudet eivät innostaneet häntä ryhtymään kansankynttiläksi. Lopputyössään tuleva bloggaaja ja kirjailija tutki kotimaista naisten kirjoittamaa pornoa.

- Se oli ihan sama, tutkinko pornoa vai jotain hernekeittoreseptiä. Kyse oli tieteellisestä tekstistä. Onneksi sain ihan hyvän arvosanan, enkä hylsyä, Rönkkönen analysoi.

Hän päätyi City-Lehteen avustajaksi. Lopulta päätoimittaja pyysi Rönkköstä kirjoittamaan blogia seksuaalisuudesta. Ensimmäistä kertaa omilla kasvoilla, omista kokemuksista.

- Tunne oli hirveä. Tuskan hiki vain valui. Etenkin ensimmäinen julkaisu oli vastenmielistä, vaikka kaikki kaverit sanoivat, että toi on sun juttu.

Pelko julkisesta tyrmäyksestä ja leimautumisesta oli niin kova, ettei Rönkkönen suostunut paljastamaan tekstejään edes vanhemmilleen.

Pelko tyrmäyksestä oli turhaa. Leimautumisen pelko ei ollut. Sen hän koki stipendiaattina Yhdysvalloissa. Stipendin myöntänyt taho kielsi suomen kielen opettajan assistenttina ollutta bloggaajaa kirjoittamasta.

- Lopettaminen oli tosi raju juttu, koska siinä hyökättiin suoraan minuun. Pelkäsin, että kaikki ajattelee samalla tavalla. Saanko enää ikinä töitä? Aloitin kuitenkin oman sinkkublogin heti, kun tulin takaisin.

Huumori paikkaa haavoja

Nainen ja huumori. Nainen ja seksuaalisuus.

Vaikeita aiheita osalle suomalaisista. Rönkkönen myöntää tunteneensa pelkotiloja kirjoittaessaan myös ensimmäistä kirjaansa. Mielikuvituspoikaystävän kirjoittaminen kesti lopulta viisi vuotta ennen kuin se oli valmis.

- Ajattelin, että annan kirjassa itsestäni kaiken. Onnistunko tässä? Mitä, jos se teilataan?

Teilausta tai tyrmäystä ei tullut vieläkään. Sen sijaan Rönkkösestä tuli kirjailija, ja menestynyt sellainen. Toisen kirjan jälkeen hän jopa osaa nauttia haastatteluista.

Itsevarmuus on kasvanut. Ja mikä tärkeintä, naiset tarvitsevat vertaistukea ”häpeällisiin” ja arkoihin aiheisiin.

- Saan päivittäin palautetta. Nuori tyttö tuli yhteen puhujatilaisuuteen sairaalasta, sillä hän halusi nähdä minut. Tyttö oli yrittänyt juuri itsemurhaa. Hän koki minun tapani nähdä iloa ja naurua elämän vaikeissakin asioissa helpottavaksi ja vapauttavaksi.

Osa kirjailijoista rakentaa itsestään tietoista henkilöbrändiä. Brändin rakentamiseen kuuluvat oleellisena osana julkiset esiintymiset ja liiketoiminta. He ovat samalla yrittäjiä.

Rönkkönen pitää julkisista esiintymisistä, sillä kirjailijan työ on yksinäistä. Yrittäjää 34-vuotiaasta humanistista on vaikeampi tehdä.

- En ajattele rahaa, asiat vain järjestyvät. Käytän Ukko.fi:n palveluja, joten olen kai sellainen kevytyrittäjä. En ole tippaakaan motivoitunut kirjanpidosta tai laskutuksesta.

Teksti: Kimmo Koivikko

 

 

 

Yhteistyössä

Rainmaker
comments powered by Disqus