Tarinat

Tästä selvitään kyllä!

Mietin toisinaan, olisiko minusta tullut konepajayrittäjää joulukuun 16. päivänä vuonna 2007, jos olisin omannut edes sen tietotaidon joka minulla on alasta nyt. Olin silloin 22-vuotias merkonomiopiskelija, jolla oli suuret haaveet. Oman isän äkillinen menehtyminen kuitenkin muutti kaiken.

Tuon sunnuntain jälkeen Hallaworks Oy:stä tuli vielä vahvemmin perheyritys, jonka omistivat minun lisäkseni äitini ja pikkusiskoni Noora. Pääsimme hyppäämään luotijunaan jonka kyydissä oli helppo ottaa yrittäjyyden ensi askelia. Mukaan palkattiin ulkopuolinen toimitusjohtaja, jonka kanssa taitamme matkaamme edelleen. Tällä hetkellä toimimme pikkusiskoni Nooran kanssa yrittäjinä, äitimme jäätyä kokonaan pois yrityksen toiminnasta. Yrityksemme työllistää 13 alansa ammattilaista.

Vuoden 2009 alussa alkoi kuulua uutisia taantumasta. Meillä oli tilauskantaa vuoteen 2010 saakka joten oli helppoa olettaa, ettei taantuma tulisi yhdessä yössä, mutta se tuli. Tuntui että koimme yrittäjäuran pohjamutia. Suora mahalasku huipulta altaan pohjaan. Sen vuoden jälkeen olemme tehneet tasaisen varmaa kasvua ja jopa ohittaneet ensimmäisen vuoden huipputuloksen. Jossain vaiheessa tokaisin, että nyt on nähty huippu ja pohja, mutta miten väärässä olinkaan.

Takana on nyt seitsemän vuotta konepajayrittäjyyttä ja voin sanoa, että siinä ajassa oppii mutta paljon on vielä oppimatta. Viime vuoden lopulla sain puhelinsoiton, johon reagoin kuin läheisen ihmisen menettämiseen. Sillä hetkellä maailmani romahti. Asiakkaamme oli lukuisien kyselyiden jälkeen antanut lamaannuttavan tietonsa.

Meidän pajallamme uuttavuotta juhlistettiin tuomalla halliin uusi vinojohtoinen sorvi. Iloa ja onnea oli haasteellista tuntea, sillä sisällä kasvoi pelko ja epätoivo siitä, miten selviäisimme uusimmasta koneinvestoinnista samalla kun asiakkaamme tilaukset alkoivat suuntautua muualle. Sanonta ”Tieto lisää tuskaa” pitää paikkansa. Lomautukset ensimmäisen taantuman aikana saivat kyyneleet kahden nuoren tytön silmiin, mutta nyt ne aiheuttavat lisäksi lähes hallitsematonta kauhua. Nyt tiedämme varsin hyvin miten käy mikäli uutta työtä ei saada. Ensimmäistä kertaa yrittäjäurallani pelottaa niin, että olen joutunut käymään itseni kanssa keskusteluja siitä miksi tähän ryhdyin. Sama keskustelu on aina päättynyt siihen, että me selviämme tästä.

Voin rehellisesti sanoa, että yhdessä saamme yrityksen taas vauhtiin ja jokaisen työtekijämme takaisin sorvin ääreen. Se vaatii meiltä kaikilta paljon, mutta vanhan sananlaskun ”työ tekijäänsä kiittää” on myös pidettävä paikkansa. Selviämme me tästä sitten miten tahansa, voin nukahtaa illalla levollisin mielin. Me olemme siinä vaiheessa tehneet kaikkemme toisiamme kunnioittaen ja tukien, eikä sitä voi kukaan viedä pois. Saan olla omistani ylpeä!

comments powered by Disqus