Tarinat

Timo Pyrhönen: M-factor syntyi lupauksesta

”Pidäthän huolen?”  isä kysyi viimeisinä elinpäivinään. Kysyi ja katsoi suoraan silmiin. Isäni, joka rakensi tämän kaiken tyhjästä. Meidän kauppamme. Menestyksemme. Itsenäisyytemme. Näki, että minusta, kaupan käytävillä kontanneesta pikkupojasta on kasvanut mies, jolla on voimaa jatkaa hänen perintöään. Pysähdyn. Pää on kierteistä rullalla, mutta ajatus on kirkas. Minä pidän huolen!

On kevät 2005. Puut ovat puhjenneet kukkaan. Koululaiset odottavat malttamattomana kesään kirmaamista. Minä pyörin ympyrää keskellä työhuonettani. Myötäpäivään, kunnes pää menee niin sekaisin että on vaihdettava suuntaa. Vastapäivään. Isäni perusti ensimmäisen Kauppahuone Pyrhösen Hyvinkäälle vuonna 1960. 

Oma kauppa oli hänen, aiemmin E-osuuskaupassa ja S-ryhmissä toimineen kauppiaan unelmansa. Vuosien varrella meille nousi neljä kauppaa Hyvinkäälle. Aluksi toimimme itsenäisesti, sitten Spar-ketjussa, välissä olimme taas hetken omillamme kunnes palasimme takaisin Spariin. Minä olin mukana työssä jo nuoresta pojasta, ja kun isä kuoli vuonna 2000, siirtyi johtovastuu minulle ja veljelleni. Perheyrityksemme on tärkeä osa elämääni. Polte ja palava halu. 

Kun Spar tuli Suomeen vuonna 1993, me uskoimme siihen: ketju valloittaa 20 prosentin markkinaosuuden! Sitä odotimme, mutta mitään ei tapahtunut. Olimme valmiina tekemään töitä, mutta tuntui kuin poltteemme olisi valutettu kaivoon. Vuonna 2004 tunsin, että jotain on tapahtumassa. Pieniä asioita; vähitellen kasvanutta paineen tunnetta, yllättäviä vaatimuksia, erikoisia vuokrasopimusjärjestelyjä. Vastaamattomia kysymyksiä. Olisivatko he todella myymässä? Koko ketjun jollekin isolle? Kuinka viranomaiset voisivat hyväksyä, että yrittäjien vuosikymmenten työ menee hukkaan? Että palveluja olisi tarjolla entistä vähemmän? 

”S-ryhmä on ostanut Suomen Sparin”, julistavat lehtien lööpit. Kesä taistelee viimeisillä voimillaan. On syyskuu. Nyt se on tapahtunut. Aavistukseni oli oikeassa. Tässäkö tämä oli? Toistan kysymystä kerta toisensa jälkeen. Pettymys, väsymys ja suru. Puhelimeni soi. Spar-ketju haluaa tavata. Heti, siltä istumalta. ”En pääse”, sanon.  On toinen tapaaminen, joka on hoidettava ensin. Sitten voisin tulla. Olen menossa tapaamaan tuttua kauppiasta. Hyppäisimmekö ison kelkkaan vai uskoisimmeko itsenäisyyteen, pohdimme. Kun palaan työhuoneeseeni, pöydälläni on irtisanomispaperi. Ketjussa minua ei enää tarvita, koska en ollut siltä istumalta valmis tapaamaan. Olen vapaa.  

Siitä seuraa ennennäkemätön määrä tapaamisia innostuneitten kauppiaitten kesken. Keskustelua itsenäisyydestä, paremmasta palvelusta. Neuvotteluja tavarantoimittajien kanssa. Uskoa. Epäuskoa. Jännitystä. Nopeaa toimintaa. Kaikki on tehtävä salassa. Meitä koetellaan. Ne tavarantoimittajat, jotka eivät usko, antavat hintoja, joihin ei ole varaa. Kilpailuviranomainen soittaa. He haluavat tukea. He uskovat! Ja kun he uskovat, myös tavarantoimittajien epäusko hälvenee. Kaikki haluavat myydä meille. M Itsenäiset Kauppiaat Oy on perustettu. Eihän kukaan uskonut, että vahvojen keskusliikkeiden aikana voisimme onnistua. Luulivat, että tännehän ne tulevat kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Yllättyivät kun me vastasimmekin omalla ketjulla, tammikuussa 2006.

Olemme rakentaneet ennätysajassa uuden päivittäistavaraketjun ja mahdollisuuden yksityisyrittäjyyteen. Olemme tehneet historiaa. En minäkään tiennyt onnistuisiko tämä. Mutta lähdin siitä, että onnistuttava on. Lupasin isälleni pitää huolen. Olimme rehellisiä ja reiluja. Teimme reipasta työtä. Saimme luottamuksen. Onnistuimme.  Tämä kokemus loi meihin yhteisen vireen. Sen tekemisen ja avoimuuden meiningin, joka tänä päivänä näkyy kaikissa myymälöissämme. Sen ”M-factorin”, joka on menestyksemme salaisuus! 

Timo Pyrhönen, M Itsenäiset Kauppiaat Oy

comments powered by Disqus