Tarinat

Valtiomiehen nootti naapurille

Lakukeisari Timo Nisula perusti oman mallivaltion, koska naapurimaa Suomesta on tullut virkamiesten ja mielensäpahoittajien paratiisi.

Timo Nisula - Lakukeisari

Kannattaa yhdistää lakupiippu ja viranomaiset samaan lauseeseen, jos haluaa saada Timo Nisulan avautumaan.

Hänen sanoillaan on painoarvoa, sillä yhdessä miehessä asuu sekä keisari että valtiomies. Keisari-tittelin etuliitteenä on sana laku kuvaamassa Kouvolan Lakritsin toimitusjohtajan asemaa lakritsin puolestapuhujana. Valtiomies-titteli kertoo Nisulan vallasta omassa valtiossa.

– Piti perustaa oma valtio, koska viereisessä valtiossa on hieman haasteita. Siellä saan tehdä mitä huvittaa. Annoin edelliselle sosiaali ja terveysministerille Juha Rehulalle kymmenen vuoden ulkonaliikkumiskiellon lakupiippugatesta. Se ei oikein tykännyt. Lisää myllykirjeitä on kuitenkin Suomeen tulossa, Nisula sanoo.

Vasta 2,5-vuotias The Republic of Liquorice on maailman ainoa ankeusvapaa, byrokratiavapaa sekä Tukes-, Tekes- ja Valvira-vapaa vyöhyke. Valtakunnassa on noin 5 000 asukasta eli fania. Valtion rajat on piirretty Kouvolan Lakritsin tehtaan tontin myötäisesti Kymenlaaksoon.

Nisula lupaa, että jokainen asukas saa ostaa rahalla tittelin itselleen.

– Emme sentään ole korruptiovapaita.

Virkamiehille huutia

Sosiaali- ja terveysministeri ja koko virkamieskoneisto joutui Nisulan ja monen muunkin luupin alle, kun julkisuuteen alkoi tulla tietoa uudesta tupakkalaista. Valvira yritti epätoivoisesti vakuuttaa, että lakupiippuja ei rinnasteta tupakkatuotteisiin.

Vahinko oli jo tapahtunut. Joidenkin kauppojen kassajärjestelmät ovat toista mieltä ja edellyttävät piipun ostajalta 18 vuoden ikää.

– Joku kukkahattusetä kertoo varmaan ylpeänä vaimolleen perjantaiiltana raskaan työviikon päätteeksi, että onnistuin kieltämään lakupiipun. Haluaisin kysyä siltä, että mitä sä kuule oikein mietit? Nisula pauhaa.

Hän ennustaa lakupiipulle loppua lähitulevaisuudessa. Ratkaisuna ongelmaan voi olla kauan kadoksissa ollut merihevonen. Kun lakupiipun kääntää toisinpäin, muistuttaa lakritsiherkku erehdyttävästi merihevosta. Lakukeisari itse uskoo esikuvia kasvavan ainakin Kymijoessa.

Nisula on lopen kyllästynyt suomalaiseen virkamieskoneistoon, joiden mielipiteitä poliitikot kuuntelevat. Liikenneasioista päättävät ne, jotka eivät omista autoa, ympäristöasioista ne, jotka ovat nähneet ahman koulukirjoista… Lista on lähes loputon.

Sen jälkeen säädetään lakeja.

– Yksi mies on ollut Suomessa raskaana eikä hänelle voida maksaa äitiysrahaa. Siihen ollaan sitten säätämässä lakia, kun se perkeleen Pena ei saa rahaa. Millä todennäköisyydellä seuraavan 50 vuoden aikana tulee joku Matti raskaaksi? Maksais nyt vaan sen rahan sille Penalle.

Asennetta pienestä pitäen

Kuten puheista saattaa päätellä, Nisula on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta.

Yrittäjyyden henki imeytyi jo ”äidinmaidossa”. Hänen mukaansa suurimman osan suomalaisista ei todellakaan pidä ryhtyä yrittäjäksi, mutta kaikilla pitäisi olla yrittäjämäinen asenne.

– Koululaisille täytyy opettaa pienestä pitäen, että kaikki on mahdollista. Jos maassa on kuutio paskaa ja joku pyytää siirtämään sen 25 sentin päähän, niin suurin osa kysyy, että miksi. Se kenellä on asenne kunnossa, miettii tekevänsä uuteen paikkaan sellaisen paskakasan, että Kymppiuutiset tulee kuvaamaan sitä.

– Sitten on myös Antti Rinne asennetta. Jos joku jotain saa, niin teen kaikkeni, että saan sen siltä pois. Asennetta kai sekin.

Nisulan mukaan on maailman helpointa aina epäillä. Uskominen taas vaatii jo intohimoa. Hän sanoo, että Suomessa on asenneongelma. On mennyt vuosikausia liian hyvin. Sen lopputuloksena Suomesta on tullut mielensäpahoittajien paratiisi.

Lakukeisarin omasta asenteesta kertoo lista hänen missioistaan. Niitä on monta. Ensin hän haluaa nostaa Kouvolan lakritsin brändiarvon satakertaiseksi, kasvattaa yhtiön liikevaihdon kolmenkertaiseksi ilman, että tehtaasta tulee yhtään enempää tavaraa ulos, ja myydä lakritsia maailman gourmet-design-tuotteena.

Eikä siinä vielä kaikki. Nisula on myös luvannut tehdä Kouvolasta Suomen positiivisimman kaupungin.

– Jos mun firman nimessä on Kouvola, niin kukaan ei vittuile siitä. Kouvolassa toimii kaikki. Tarvittiin vaan joku paukapää sanomaan se ääneen.

Itse asiassa Nisulan missiot ovat lupauksia ajalta, jolloin hän osti Kouvolan lakritsin itselleen. Yrityskauppaa edelsi tragedia, jossa hänen yhtiökumppaninsa menehtyi. He omistivat yhdessä myös pähkinöitä myyneen yrityksen, josta yrittäjä lopulta luopui.

Lupaukset ovat osittain pitäneet. Kouvolan lakritsin tuote on ollut aina kunnossa. Lakupusseja on kiikutettu muun muassa huippukokki Gordon Ramsayn käsiin ja maailmankuululle Torresin viinitilalle. Lisäksi Eero Aarnio on suunnitellut lakritsista oman syötävän design-tuotteen, jolla on reipas hintalappu. Ja paljon muuta.

– Olemme avaamassa verkkokauppaa Kiinaan. Kiinalaiset ovat hyödyntäneet lakritsia 6 000 vuotta lääkkeenä ja joudumme opettamaan niille uudestaan lakritsin käyttöä. Nyt ei siis puhuta mistään nallekarkeista, Nisula opastaa.

Yritys ei pysynyt vauhdissa

Lakukeisaria ajaa eteenpäin intohimo ja rakkaus siihen, mitä tekee. Hän sanoo olevansa hyvinvointibisneksessä. Lakritsi antaa ”hyvän fiiliksen” ja iloa syöjälle. Sen sanoman ovat oppineet myös kaikki työntekijät.

– Kaikki mitä tehdään vedetään täysillä. Pitää tehdä sellaisia juttuja, ettei tarvitse vanhainkodissa valehdella. Kai me jotain ollaan tehty oikein. Kun haimme pari vuotta sitten viittä työntekijää, saimme 1 100 hakemusta. Ei meillä mitään kohtaantoongelmaa ole. Firman pitää olla vain riittävän seksikäs.

Täysillä on tosiaan vedetty. Nisula muutti Helsinkiin 1980-luvun lopulla tekemään raksahommia. Niistä vuosista on jäänyt mieleen karu opetus: jokaiseen paperiin ei kannata laittaa omaa nimeä.

Kaverit olivat ostaneet yksiön keskustasta, johon pankki edellytti takaajia. Nisula päätti auttaa. Kun lama tuli, asuntojen arvot romahtivat, mutta velat jäivät. Siinä vaiheessa kaveritkin olivat kaikonneet muualle. Pahimmillaan velkaa oli 700 000 markkaa.

– On turha olla katkera. Kulutat siinä vain turhaa energiaa.

Tuleva valtiomies maksoi velkojaan tekemällä paljon töitä eri yrityksissä, kunnes makeisbisnes vei mennessään.

– Mulle syntyi poika 20 vuotta sitten. Ehdin olla hänen kanssaan kotona seitsemän kuukautta ja miettiä asioita. Vastasin silloin yhden firman makeispuolesta, jonka myynti oli kaksi miljoonaa markkaa. Kun palasin takaisin, sanoin toimitusjohtajalle, että makeispuoli pitää jatkossa kasvaa viisi miljoonaa vuodessa. Sain vastaukseksi: no tee.

Kaksi miljoonaa muuttui ensimmäisen vuoden jälkeen kymmeneksi, sen jälkeen 20:ksi ja euroaikaan siirtymisen jälkeen 4,2 miljoonaan euroon.

Ikävä kyllä yrityksen toimitusjohtaja jäi eläkkeelle ja uuden toimitusjohtajan agendalla oli kasvun sijaan säästäminen.

– Näin, että tästä ei tule mitään. Sain luvan harrastaa yrittäjyyttä, mutta se lähti lapasesta, kun myimme pähkinöitä 1,5 miljoonalla. Silloin soitimme Kouvolan lakritsin yrittäjälle, että jos hän joskus haluaa myydä yrityksensä, niin me olemme valmiit ostamaan. Yrittäjä soitti 2008 ja firma oli meidän. Olemme omistaneet yrityksen koko taantuman ajan.

Kouvolan lakritsin liikevaihto on 2,5-kertaistunut yrityskaupan jälkeen. Viime vuonna yrityksen liikevaihto oli kolme miljoonaa euroa.

Pitkittynyt taantuma ei ole tuonut vaikeuksia. Sen sijaan yrittäjän vauhti oli vähällä ajaa yrityksen vaikeuksiin.

– Lähdimme lanseeraamaan hirveästi uusia tuotteita ja totesimme, että rahat saattavat loppua. 110vuotias yritys ei voi mennä sellaista vauhtia mihin olin itse tottunut. Rahan tuhlaaminen on hirveän paljon helpompaa kuin sen tienaaminen, Nisula sanoo.

Teksti: Kimmo Koivikko

 

 

 

Yhteistyössä

Rainmaker
comments powered by Disqus