Tarinat

Yrittäjän kirje Suomelle

Tarina kertoo brittimiehestä, joka pettyi noustuaan vuorelle. Näköala oli kaunis, mutta huipulla ei ollut palveluita, ei lämmintä ruokaa eikä vessaa. Mies valitti lukuisista puutteista sosiaaliseen mediaan.

Suomen tilanne muistuttaa brittimiehen kokemusta.

Suomalaiset ovat rakentaneet yhteiskunnan, joka kuuluu maailman edistyneimpien hyvinvointivaltioiden joukkoon. Päivähoito, koulutus ja terveydenhuolto ovat laadukkaita ja puoli-ilmaisia. Äideillä on äitiyslomat, isillä vanhempainvapaat, palkansaajilla opintovapaat.

Terveiden, sairaiden ja vammaisten elämää tuetaan monin tavoin. Syöpäsairaiden hoitokin on maailman huippua.

Palkkataso ei ole Suomessa kovin korkea. 2000-luvulla palkat ovat kuitenkin nousseet kilpailijoita nopeammin, ja erikoisetuna on loma-ajalta maksettava puolitoistakertainen palkka, joka tunnettiin aiemmin lomaltapaluurahana.

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa suomalaiset nauttivat 500 päivän ajan, kun ruotsalaiset ja sveitsiläiset tyytyvät 300 päivään. Eläkkeet ovat Suomessa selvästi korkeampia kuin Saksassa, eikä niillä ole kattoa.

Lienee liioittelua väittää, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Se on kuitenkin selvää, että Suomeen syntynyt ihminen on ollut keskimäärin onnekkaampi kuin Syyriaan, Sudaniin tai Kreikkaan syntynyt.

Suomen asukkaat vaikuttavat kuitenkin tyytymättömiltä.

Monet tietävät, mitä isänmaa voisi tehdä heidän hyväkseen mutta harvat pohtivat, mitä he itse voisivat tehdä yhteiseksi hyväksi. Säästöjen välttämättömyys hyväksytään kunhan säästöt kohdistetaan muihin ihmisiin. Menestys on yleensä omaa ansiota, vaikeudet valtion vika.

Vaikuttaa siltä, että takavuosien menestys tartutti suomalaisiin asenneongelman. Suomi on juuttunut 1900-luvun jälkipuoliskon toimintatapoihin ja tyytynyt odottelemaan vanhojen hyvien aikojen paluuta. Suomi etsii selityksiä suhdanteista, vaikka Ruotsi ja Saksa menestyvät samoissa suhdanteissa ja samassa maailmantaloudessa selvästi paremmin.

Alamäessä näyttävät olevan myös Suomen arvot. Suhteellisuudentajukaan ei ole muodissa.

Samat ihmiset jotka vaativat valtiota tukemaan suomalaisten työpaikkojen säilyttämistä, ostavat surutta viinansa Virosta ja vaatteet ulkomaisista nettikaupoista. Aamuisin työpaikan kahvipöydissä päivitellään vakuutusmaksujen kalleutta. Illalla sitten ystävien seurassa vaihdetaan kokemuksia pikku vakuutusvilpeistä, joilla omaa taakkaa voi keventää.

Ahneus ja itsekeskeinen ajattelu ovat levinneet tasaisesti kaikkiin kansanosiin.

Viisaskin ihminen voi unohtaa asemansa ja vastuunsa, kun arvopohja pettää. Yksi viime aikojen näyttävimmistä esimerkeistä on vuorineuvosten joukkomuutto Portugaliin.

Entiset Etelärannan huippujohtajat ovat kukin keränneet suuren omaisuuden, joka perustuu suomalaiseen koulutukseen ja kymmenien tuhansien suomalaisten tekemään työhön. Portugaliin muuttaneiden vuorineuvosten verottomat eläkkeet maksetaan suomalaisesta työeläkejärjestelmästä, joka toimii palkansaajien ja yrittäjien maksamien eläkemaksujen varassa.

Vuorineuvokset tekivät itselleen, seuraajilleen ja kaikille suomalaisille johtajille suuren karhunpalveluksen. He tekivät itsestään kyynisiä esimerkkejä ja kavensivat omaa puhevaltaansa toiminnalla, jota on vaikea hyväksyä. Tuskin maltamme odottaa, kun joku vuorineuvoksista yrittää taas puhua kansalaisille maltista, kohtuudesta ja kilpailukyvystä.

Myös yhteiskuntasopimus kaatui huippujohtajien itsekkyyteen ja puutteelliseen tilannetajuun.

Jos johtajat painostavat työntekijöitä viiden prosentin sisäiseen devalvaatioon, heidän pitäisi näyttää esimerkkiä leikkaamalla omia palkkojaan 10-15 prosenttia.

Lehtihaastatteluissa suomalaiset johtajat muistuttavat usein, ettei raha ratkaise huippuasiantuntijoiden motivaatiota vaan työn sisältö. Tämän täytyy tarkoittaa sitä, että huippujohtajien palkkoja voidaan leikata. He eivät vain ole tulleet ajatelleeksi sitä vielä.

Yhteiskuntasopimuksen tavoitteena olleet viiden prosentin joustot olisivat olleet hyvin vaatimattomia ponnistuksia, jos niitä verrataan sota-aikojen, sotakorvausvuosien ja 1990-luvun alun devalvaation uhrauksiin.

Suomen rahat loppuvat, kun rahoittajat menettävät luottamuksensa. Jos näin käy, syy ei ole luottoluokittajien, kansleri Angela Merkelin tai presidentti Vladimir Putinin. Me olemme tehneet sen ihan itse.

Suomi ei ole kuitenkaan toivoton tapaus. Ratkaisut ongelmiin voidaan vielä löytää, kun kaikki osapuolet liikahtavat kuopistaan.

Viiden tai kymmenen prosentin joustot voivat edelleen toteutua, jos hyväosaiset suomalaiset nostavat käden pystyyn ja sanovat:

Minä voin ottaa ensimmäisen askeleen ja näyttää esimerkkiä. Minulla on enemmän resursseja ja voimaa kuin niillä naapureilla, joiden energia kuluu selviytymiseen yhdestä päivästä seuraavaan. Minun perheeni ei välttämättä tarvitse lapsilisiä, minun perheeni voi maksaa vähän korkeamman maksun terveyskeskuskäynnistä ja niin edelleen.

Sivistysvaltio pitää huolen heikoista. Mutta sivistykseen kuuluu myös se, että vahvojen merkitys tunnustetaan.

Kaikki ihmiset kaipaavat arvostusta, ovatpa he sitten köyhiä tai rikkaita. Saattaa olla kuitenkin hyödyllistä tunnustaa, että talouden pelastusoperaation toteuttamisessa jotkut ovat vielä arvokkaampia kuin jotkut toiset.

Suurituloisin kymmenen prosenttia suomalaisista maksaa lähes puolet veroista. Heidän motivaationsa on Suomelle niin tärkeä, ettei sitä kannata riskeerata. Kenenkään ei – ei edes eläkeläisten – pitäisi tässä maassa joutua maksamaan tuloistaan veroja enempää kuin 49 prosenttia.

Puhetapamme vaikuttaa ratkaisevasti siihen, millaisena koemme arvostuksen. Olisi hyödyllistä, jos yhteiskunnallisessa keskustelussa voitaisiin suosia rakentavia puheenvuoroja repivien karkeuksien sijasta.

Teot ovat kuitenkin vielä tärkeämpiä kuin puheet. Siksi yritysjohtajien ja yrittäjien pitää nyt kerätä rohkeutensa sellaisiin tekoihin, jotka palauttavat luottamuksen.

Jos työntekijät luopuvat arkipyhistä tai puolittavat 13. kuukauden palkkansa, heille pitää tarjota vastineeksi reilumpaa kohtelua. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi nykyistä suurempia irtisanomiskorvauksia sellaisissa tilanteissa, kun liiketoiminnaltaan hyvin kannattava yritys joutuu irtisanomaan ihmisiä – ennakoidessaan tulevaisuutta niin kuin yritysten kuuluukin tehdä.

Saksan nykyinen menestys perustuu juuri tämäntapaiseen kaupankäyntiin: Sinä annat ja sinä saat. Kun teemme yhteistyötä, menestymme paremmin yhdessä.

Olisi sekä yritysten sekä työntekijöiden etu, jos yritykset saisivat käyttöönsä uudentyyppisiä joustoja lomautusten ja irtisanomisten rinnalle. Nykyisellään yt-neuvottelu ei ole oikeasti neuvottelu, vaan turha näytelmä, joka täytyy viedä läpi ennalta sovituilla vuorosanoilla.

Ammattiyhdistysliike on oikeassa vaatiessaan yrityksiltä parempaa johtamista ja voittavia innovaatioita.

Tämän ongelman ratkaiseminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin työelämän joustojen lisääminen. Kaikki yritykset ovat tähänkin saakka yrittäneet tehdä parhaansa valitessaan esimiehiä ja tehdessään tuotekehityksen valintoja. Jos ay-liikkeen hallussa on potentiaalisten huippujohtajien ja tekemättä jääneiden innovaatioiden listat, ne otetaan varmasti yrityksissä kiitollisuudella vastaan.

Tunnetun kiinalaisen sanalaskun mukaan elämän tarkoitus on se, että ihminen jatkaa sukua, rakentaa talon ja kirjoittaa kirjan.

Tämän päivän Suomi on onnistunut kahdessa ensimmäisessä kohdassa varsin hyvin, edellä mainituista ongelmistaan huolimatta.

Kolmas kohta on vaikeampi.

Kirjan kirjoittaminen tarkoittaa henkistä perintöä, sitä minkä jätämme jälkeemme.

Suomella on hieno tarina. Suomi on karu ja kylmä rajamaa, suurvaltojen taistelukenttä, joka taistelee itselleen itsenäisyyden ahkeruudella, rehellisyydellä ja sitkeydellä – ja nousee taitavien johtajiensa vetämänä 1900-luvun häikäisevimpien menestystarinoiden joukkoon. Sinivalkoinen selkä on suora ja luonne rehti.

Suomalaiset on kasvatettu uskomaan tähän tarinaan, mutta onko se enää totta? Ovatko nykyiset johtajat rohkeita, viisaita ja vastuullisia? Suomalainenko tekee, kun ruotsalainen vielä diskuteeraa?

Viime vuosien harhailu viittaa siihen, että vanhat myytit eivät enää vastaa todellisuutta. Suomi tarvitsee nopeasti päätöksiä, jotta yritysten tulevaisuudesta päättävien omistajien ja johtajien luottamus vahvistuu. Valittamisesta pitää siirtää aikaa ja energiaa tekemiseen.

Lisäksi Suomi ansaitsee syvällisen keskustelun arvoista, tarkoituksesta ja merkityksestä. Meidän pitäisi palauttaa mieleen, mitä hyvä tarkoittaa tai määritellä hyvän käsite uudelleen. Millaista hyvinvointivaltiota tavoittelemme itsenäisyyden toisella vuosisadalla? Kuinka vahvistamme hyvän ydintä ja miten voisimme luopua siitä, mikä ei ole välttämätöntä?

Yhteiskunta menettää eheytensä ja toimintakykynsä, jos jokainen tekee täällä mitä huvittaa. Jos emme itse pysty päättämään asioistamme, jotkut toiset tekevät sen puolestamme.

Suomen tarinasta tulee silloin vitsi. Jos moraali ja arvopohja pettävät, Suomesta tulee Kreikka.

Suomen edellytykset tilanteen korjaamiseen ovat onneksi selvästi paremmat kuin 1990-luvun alussa.

Yritykset ovat keskimäärin vahvempia, ja niiden työntekijät selvästi valmiimpia kansainväliseen liiketoimintaan kuin ennen. Korkotaso on matala, yhteisövero kuuluu OECD-maiden matalimpiin, eikä yritysten omistajienkaan verotusta voida pitää kohtuuttoman korkeana.

Suomessa on kymmeniä tuhansia yrittäjiä, jotka haluavat jatkaa toimintaa tässä maassa. Yritteliäiden työntekijöiden määrä lasketaan sadoissa tuhansissa. Heitä löytyy sekä yksityiseltä että julkiselta sektorilta.

Myös nuoret kuuluvat Suomen valtteihin. Nuorilla on vahva itsetunto, he katsovat maailmaa laaja-alaisemmin kuin edelliset sukupolvet ja heissä on ilahduttavan paljon yrittäjähenkeä. Yrittäjyys kiinnosti viime vuosituhannen puolella vain muutamia prosentteja teekkareista, mutta nyt oman firman perustamisesta kiinnostuneiden määrä mitataan kymmenissä prosenteissa.

Innovaatioindekseissä loistamme ja hyvinvointivertailuissa pärjäämme. Vesi ei lopu Suomesta eikä maa järise. Länsi-Lapin asukkaat nauttivat Euroopan puhtaimmasta hengitysilmasta. Puuston ja viljan kasvu kiihtyy Suomessa, jos ilmastonmuutoksen ennusteet toteutuvat.

Olisimme hyvin typeriä jos luovuttaisimme nyt, kohdattuamme vaikeuksia jotka ovat loppujen lopuksi varsin vähäisiä.

Yhteistyössä

Rainmaker
comments powered by Disqus