Yrittäjät

Jasu Koponen: Syöttäjä

Ihminen tekee sitä, missä kokee olevansa hyvä. Ja kun tekee, kehittyy entistä paremmaksi. Silloin saa kannustusta, huomaa kehityksensä, harjoittelee entistä enemmän, ja toistot tekevät mestarin.
Niin kävi Jasu Koposenkin kohdalla. Hän oli innostunut koulunkäynnistä niin paljon, että kun hän kuusivuotiaana ennen kouluun pääsemistä löysi kadulta viidenkymmenen markan setelin, hän ei ostanut sillä karkkia vaan aapisen, vaikka hänen vanhempansa tolkuttivat, että aapisen voisi lainatakin. Hän halusi oman.
Hän toivoo, ettei kierre aina menisi ihan sillä tavalla.
"Näin jälkikäteen ajatellen jäin kaipaamaan koulusta sitä, että se kannustaisi enemmän tekemään myös sellaisia asioita, joissa ei välttämättä koe olevansa hyvä. Sellaisia asioita, jotka vain syystä tai toisesta tuntuvat kiinnostavilta, vaikkei niistä annetakaan numeroa."
Koulu opettaa välttämään virheitä, vaikka pitäisi opettaa myös ottamaan riskiä.
"Haluan haastaa 'näin ei voi tehdä' -ajattelutapaa", hän julistaa.
"Jos yleinen ajatus on, ettei kaduilla voi kävellä paljain jaloin, mun mielestä just sen takia kengät pitää jättää himaan. Suomi olisi paljon jännittävämpi paikka, jos sana 'sääntö' korvattaisiin ihmisten mielissä sanalla 'ohje'."

Koposen haave oli NHL. Hän pelasi C-juniorina TPS:ssä lähes SM-tasolla. Maajoukkuekuviot alkoivat pyöriä. Joillekin pelikavereille niin kuin nykyisin Phoenixissa ammatikseen kiekkoilevalle Lauri Korpikoskelle tuli kutsu maajoukkueleirille. Koponen ei mahtunut mukaan.
Vähitellen hän ymmärsi, että hänestä ei tulisi ammattilaisjääkiekkoilijaa.
"Olihan se vaikea paikka koko elämänsä peliä intohimoisesti eläneelle pojalle. Sitä helpotti kuitenkin oleellisesti se, että koulu oli vahvana vieressä."
Sen verran epäonnistuminen kuitenkin kirpaisi, että jääkiekon pelaaminen loppui kertalaakista ja Koponen katkoi juurensa lajiin. Hän keskittyi kymppeihin Puolalanmäen lukiossa.
Armeijassa hän tilasi asiaankuuluvan menun eli laivaston ja reserviupseerikoulun. Jos menee, silloin pitää tehdä kunnolla, hän ajatteli, ja samaa kaavaa noudattaen läksi armeijan jälkeen opiskelemaan tuotantotaloutta TKK:lle.
"Tykkäsin matematiikasta ja fysiikasta peruskoulussa ja lukiossa kovasti, mutta ei ne olleet mulle loppujen lopuksi mitään todellisen intohimon aiheita – enemmänkin keino varmistaa, että pääsen myöhemmin sinne minne haluan. Kun tutalla hypättiin askel eteenpäin, oli yhtäkkiä paljon ihmisiä, jotka olivat parempia kuin minä. Edelleen pärjäsin numeroiden valossa hyvin, mutta enää mulla ei ollut tarvetta suoriutua täydellisesti."

"Olisi niin makeeta perustaa oma firma jonkun hyvän ystävän kanssa!"
Jasu Koponen haaveili yrittämisestä, mutta ei yrityksen toiminnasta vaan siitä, jotka siinä toimisivat.
"On merkityksellisempää tehdä asioita yhdessä jonkun kanssa", hän sanoo. "Ihminen hakeutuu tekemään asioita, joita tekemällä hän saa tuntemaan itsensä merkitykselliseksi."
Merkityksellisyys toistuu Koposen puheessa. Se on filosofi Esa Saarisen sanastoa, ja Saariselta se on juurtunut Koposen ajatteluun. Yksi Koposen elämän käännekohdista oli osallistuminen Saarisen vetämään intensiiviseminaariin, joka järjestettiin filosofin työhuoneella Helsingin Bulevardilla.
Aalto-yliopiston käytävällä Otaniemessä Koponen tapasi samanhenkisen, itseään kolme vuotta nuoremman miehen, jonka kanssa ajatukset lähtivät kulkemaan samaa rataa toisiaan tehostaen ja innostaen.
Yhdessä miehet alkoivat järjestää Otaniemessä Aalto Lunch Beat -tapahtumia eli lounasdiskoja, joissa tanssitaan tunti ja mennään sen jälkeen syömään opiskelijaruokaa. 
Lounasdiskoja ja muita tapahtumia järjestäessään Jasu Koponen ja Jerome Saarinen huomasivat, että sopivien tilojen löytäminen oli yllättävän hankalaa. Siinä oli ongelma, jonka ratkaiseminen tuntui molemmista nuorista miehistä innostavalta. Syntyi ajatus "tapahtumatilojen Airbnb:stä".

INFO

Syntynyt: 1986, Vantaa
Koulutus: Diplomityötä vaille DI, Aalto
Yritys: Venuu
Liikevaihto: 25 000 euroa
Liiketulos: 0 euroa

YSTÄVÄKIRJA

Harrastukset: Lukeminen, kuntosali, lumilautailu, hymyily
Kadun: sitä, ettei Photoshop-velhous vieläkään asu minussa.
Motto: "Vain tylsillä ihmisillä on tylsää."
Jos en olisi yrittäjä... olisin palvelumuotoilija tai töissä startupissa.
Kavereideni mielestä olen... ihminen, joka katsoo suoraan silmiin.
Aikakausi, jolla haluaisin elää: Nyt
 

Yhteistyössä

Rainmaker
comments powered by Disqus