Yrittäjät

Marjo Miettinen: Isän tyttö

Marjo Miettinen on suorapuheinen nainen, joka ei epäröi esittää näkemyksiään. Hän on raivannut tiensä miehisiin kabinetteihin ja saa niissä suunsa auki silloinkin, kun sitä ei katsota sopivaksi.
Hän on kasvanut vahvaksi välillä korokkeelle nostavan ja välillä lattianrakoon painavan isän kasvattamana. Hän oppi pitämään puolensa isäänsä vastaan. Suoria sanoja ei kovin moni uskaltanut sanoa menestyvälle yrittäjälle, joka hallitsi Enstoa kuin keisari ja joka komensi puhelimella ministerejä Porvooseen, jos sille päälle sattui.
                  
"Pitäkää roskanne. Mä en ikinä halua Enstoon duuniin enkä palata Porvooseen."
Niillä ajatuksilla Marjo Miettinen hyvästeli lapsuudenperheensä heti lukion jälkeen ja lähti Helsinkiin, jossa hän aloitti työt Nokian mainososastolla.
           
Niin alkoi työnteko. Miettinen viihtyi hyvin ja sai kutsuja pippaloihin vielä monta vuotta Nokialta lähdettyään.
Esimieheltään, Nokian ad:ltä Lasse Hedmanilta, hän oppi kellokortin käytön. Miettinen oli tuntityöläisenä ja kysyi, kuinka kortin kanssa toimitaan.
"Lasse otti mun kortin, leimasi kortin, meni vessaan ja palatessaan leimasi uudelleen. 'Näin täällä kortteja leimataan', Lasse sanoi."
Miettinen ymmärsi, että kellokorttiajattelu ei sopinut mainososastolle. Töitä tehtiin silloin, kun niitä oli. Henkeä vedettiin silloin, kun töitä oli vähemmän.
Tuon opin hän on säilyttänyt siitä asti. Se, että kelloon ei vilkuilla, on elämäntyötä tekevälle yrittäjälle luontevaa – "aivot skulaa koko ajan" –, mutta itselle täytyy osata ottaa hengähdystaukoja, ja pitää ymmärtää, milloin niille on paras hetki. Marjo Miettiselle niitä ovat esimerkiksi kalenteriin merkityt ajat, jotka hän viettää joka vuosi ulkomailla etätöissä.
                 

Omistajan tytär ei ole tavallinen työntekijä. Sen Marjo Miettinen sai kokea kantapään kautta. Häntä käytettiin hyväksi. Työntekijät kävivät kertomassa asioitaan Miettiselle, joka niihin sen paremmin perehtymättä sanoi: Hyvä idea! Sen jälkeen työntekijät menivät puhumaan omalle esimiehelleen, että Marjokin oli sitä mieltä, että näin pitäisi tehdä.
Omistaja se vasta vaikea pala olikin.
Sen jälkeen, kun Ensio Miettinen oli siirtynyt sivuun operatiivisesta johdosta, ja etenkin sitten, kun hän oli siirtänyt omistuksensa lapsilleen, häntä kiellettiin ottamasta kantaa asioihin keskustellessaan henkilöstön kanssa. Eihän hän malttanut olla pois perustamastaan yhtiöstä, tietenkään, ja miksi olisikaan? Hän oli yhtiön kannalta ilmainen konsultti.
Ensio Miettisellä oli Enstossa käytössään yksi tuotekehityspäällikkö, ja vielä viimeisinä vuosinaan hän veti projektia, jossa kehitettiin sähköautojen lataustolppaa. Mutta yhtiön asioista isän piti pitää näppinsä erossa. Jos hän ei malttaisi, häneltä otettaisiin avaimet pois.
"Meillä ei ollut fyysisiä avaimia vaan koodattavat. Isä kävi aina kokeilemassa, vieläkö toimii."
Isä piti lupauksensa ja sai pitää avaimensa.

Miettisellä on selvät näkemykset hyvän hallinnon edellytyksistä toimittuaan niin lattiatasolla kuin hallituksen puheenjohtajanakin.
           
Omistajilla ei ollut Enstolla työhuoneita, mutta yksi neuvotteluhuone oli owners' corner, omistajien kulmaus. Marjo Miettinen oli hankkinut sinne viisi nojatuolia: yhden jokaiselle sisarukselle ja yhden isälle.
Eräänä päivänä tuoleja oli vain neljä. Mitä yhdelle oli tapahtunut?
"Ensio sen siirsi jonnekin", toimitusjohtajan sihteeri kertoi.
Ensio Miettinen osoitti, että hän ei ollut enää se, jonka sana painaa vaan vain tehtaalla käyskentelevä eläkeläinen.

INFO

Syntynyt: 1957, Porvoo
Koulutus: Kasvatustieteen maisteri
Yritys: EM Group Oy
Liikevaihto: 270 milj. euroa
Liiketulos: 14,3 milj. euroa

YSTÄVÄKIRJA

Harrastukset: Opiskelu, italian kieli, golf, metsästys, laskettelu ja kuntoilu kaiken kaikkiaan
Elämäni tärkein hetki: Ensimmäisen lapsen syntymä
Mitä kadun?: Hetkiä, jolloin olen loukannut muita ihmisiä
Motto: Tartu aina uusiin haasteisiin!
Kavereideni mielestä olen... kunnianhimoinen, joskus vahvuuden vanki, mutta mukava keskustelukumppani aiheesta kuin aiheesta.

comments powered by Disqus