Yrittäjät

Mohamad Darwich: Uhkapeluri

Yhdellä tutulla oli kelloliike, jonne menin harjoittelemaan erittäin pienellä palkalla. Ajattelin, miksi en itse avaisi liikettä. Perustin kolmen neljän kuukauden harjoittelun jälkeen ensimmäisen oman kauppani. Olin silloin 18-vuotias. Sain siitä hyvät taskurahat.
Englantini oli surkea. Ryhdyin etsimään keskustasta englantia puhuvia turisteja ja ehdotin, että näytän heille mielenkiintoisia paikkoja ja olen kaupoissa avuksi, kunhan he vain puhuisivat minulle englantia. Niin opin hyvin englantia.
Seuraavana vuonna aloitin yliopistolla kaupallisen alan opinnot. Pärjäsin siellä erittäin hyvin. Tuntui, että juuri se oli minun alani. Kuitenkin kuulin, että jos saa tietyssä yliopistossa hyvät arvosanat, pääsee ulkomaille opiskelemaan, ja sen jälkeen työpaikka Syyriassa on taattu. Vuoden lopussa tuli tieto, että minulle on myönnetty stipendi Neuvostoliittoon.

Koko ajan minua kiinnosti kauppa. Lapsuudesta asti olin tehnyt pieniä yrityksiä, joista saatoin tienata rahaa. Kun olin kymmenvuotias, huomasin, että lapset tykkäsivät käydä elokuvissa. Ostin projektorin. Enollani oli tyhjä kauppatila, johon hän aikoi perustaa lihakaupan. Kysyin häneltä, saisinko käyttää tilaa muutaman päivän. Ramadan-kuukausi oli loppumassa, ja silloin lapsille annetaan rahaa ja lahjoja. Ajattelin, että nyt pitää saada rahat lapsilta pois. Perustin teatterin, tein pääsyliput ja myin niitä. Se onnistui erittäin hyvin. Sain laitteen kustannukset pois ja vähän rahaa päälle.

Alkuvaiheessa en tykännyt Suomesta ollenkaan. Tämä oli liian hiljainen maa. Vaimo asui Imatralla, ja se on kuollut kaupunki. En pystynyt tekemään töitä, kun en osannut kieltä. Suomessa oli lama, ja työpaikan saaminen oli erittäin hankalaa. Yritin etsiä töitä puolitoista vuotta. Kerran istuin kahvilassa ja huomasin lehdessä kotkalaisen kirpputorin venäjänkielisen ilmoituksen. Se oli tarkoitettu venäläisasiakkaille. Soitin ja kerroin, että puhun venäjää ja jos tarvitsette työntekijää... Kaveri sanoi, että tule haastatteluun.
Rakennus oli vanha ja tavaraa vanhaa, mutta minulle oli aivan sama, kunhan pääsin työharjoitteluun. Asuin Imatralla viikonloput ja viikot kirpputorin haamuhuoneessa. Mietin, miksi en tekisi samanlaista kirpputoria Lappeenrantaan. Imatra on pieni kaupunki, mutta pidin Lappeenrannasta. Jos homma toimii Kotkassa, miksi se ei toimisi Lappeenrannassa?

Se oli uudenlainen kirpputori, jossa asiakkaat vuokraavat looseja ja yrittäjä myy heidän puolestaan. Pyysin vaimoltani lainaan kymmenentuhatta markkaa. Hän epäröi mutta lupasi, että voin yrittää.
Avasin kirpputorin kesällä 1994 hyvällä paikalla keskustassa, huonekalukaupan entisissä tiloissa. Emme tienneet, että kesällä toiminta ei pyöri ollenkaan, koska ihmiset ovat lomalla eivätkä tuo tavaroita. Kaksi ensimmäistä kuukautta ajattelin, että nyt tulee isoja ongelmia. Minulla oli lainarahaa, ja olin irtisanoutunut työstäni Kotkassa.
Syksyllä kauppa rupesi piristymään. Vähän ajan kuluttua siitä tuli niin kova hitti, että ihmiset jonottivat pöytäpaikkaa puolitoista kuukautta. Sain siitä erittäin hyvin tuloja ja olin tyytyväinen, mutta vuonna 1997 vuokrasopimus päättyi ja jouduimme lähtemään pois.

Pari venäläistä opiskelukaveriani halusi perustaa Suomeen ravintolan. He ehdottivat, että järjestäisin heille asioita. Perustimme Kouvolaan Submarine-nimisen yökerhon. Se toimi hyvin ensimmäiset pari kolme viikkoa, mutta sitten pysähtyi kuin seinään. Iso ketju avasi kilpailijan, joka tappoi meidän yrityksemme. Onneksi olin mukana vain työntekijänä, en rahallisesti.
Opin, että ei kannata sekaantua sellaiseen, mitä ei osaa. Parempi olla hyvä siivooja kuin huono kirurgi.

Piti palata lähtöruutuun eli kirpputoritoimintaan.

INFO

Syntynyt: 1967 Damaskoksessa Syyriassa
Koulutus: Rakennusinsinööri
Yritys: Atma Trade
Liikevaihto: 55 milj. euroa
Liiketulos: 4,8 milj. euroa

YSTÄVÄKIRJA

Harrastukset: Kalastus, autot, lukeminen
Elämäni tärkein hetki: Ensimmäisen lapseni syntymä
Elämäni tärkein ihminen: Lapseni
Esikuvani: Isä
Mitä kadun? En mitään. Kaikella, mitä tapahtuu, on tarkoitus.
Motto: Kun nouset ylös, muista aina hymyillä vastaantuleville ihmisille.
Sen hetken muuttaisin: En mitään!
Aikakausi, jolla haluaisin elää? Silloin, kun isä oli elossa
Jos en olisi yrittäjä, olisin... insinööri.
Kavereideni mielestä olen... vaatimaton.

comments powered by Disqus