Yrittäjät

Peter Fredman: Eskimoveljekset

Chrisse soittaa.
Peter Fredman nostaa puhelimensa korvalle ja vastaa. On vuosi 2002, Fredman istuu työhuoneessaan Tellabsin Suomen-konttorissa. Kun hän aloitti työt yhtiössä, se oli vielä suomalainen Martis, mutta jo lähes vuosikymmen yhtiö on kuulunut yhdysvaltalaisen tietoliikennelaitejätin omistukseen.
Suurella rahalla tarkoituksenmukaisiksi rakennetut toimitilat sijaitsevat Espoon Mankkaalla, Turunväylän eteläpuolella. Niillä nurkilla on paljon tietotekniikka- ja tietoliikennealalla toimivien yhtiöiden toinen toistaan neutraalimpia toimistorakennuksia, joihin Fredmanin kaltaiset kolmikymppiset espoolaismiehet ajavat autoillaan tekemään pitkiä päiviä.
It-alan hullut vuodet ovat taittuneet kysynnän laskuksi. Säästää pitäisi. Työpäivä ei ole ollut kummoinen.
Isä kysyy, onko sopiva hetki puhua. Peter Fredman sulkee huoneensa oven.

"Lähdetäänkö perheyrittäjiksi?" isä kysyy Peter Fredmanilta ja kehottaa miettimään asiaa.
Samanlaisen puhelun Christian Fredman on soittanut vanhemmalle pojalleen Clasille. Kun kumpikaan ei ole tyrmännyt ajatusta suoraan, isä ja veljekset kokoontuvat pohtimaan asiaa viikonloppuna.
Päätös on tehtävä nopeasti.

Peter Fredman oppi lapsena, mitä yrittäjän arki on. Hänen isänsä perusti paperi- ja kertakäyttötuotteita tarjoavan Certix Ky:n, kun Peter oli seitsenvuotias. Yhtiö toimi Espoossa äidinäidin vanhan K-kaupan kiinteistössä. Pojasta oli jännittävää käydä konttorilla, jossa oli hirveät niput A4-papereita ja laskimia, joilla veljekset leikkivät. Pian tulivat myös tietokoneet.
Isää ei arkiviikkoina paljon näkynyt, sillä hän oli paitsi yrityksen toimitusjohtaja myös sen reppuri: hän kiersi maata näytelaukkunsa kanssa, yöpyi hotelleissa, leväytti näytteet asiakkaiden eteen ja toivoi tilauslomakkeeseen paljon merkintöjä. Perheen äitikin oli mukana yrityksessä, ja niin tietysti pojatkin. Kirjekuorien liimailusta se alkoi, ja iän kartuttua työt muuttuivat vaativammiksi. Varastossa pääsi hyvin kiinni tekemiseen. Lähetettävää oli, sillä ahkerana myyntimiehenä perheen isä sai Certixin liikevaihdon kasvamaan kymmeneen miljoonaan markkaan.
Peter Fredman ei kuitenkaan päätynyt yhtiöön varsinaisiin töihin, sillä ennen kuin hän astui työelämään, Suomea pyyhki lama. Certix toi tavaraa maahan pääosin Alankomaista, joten oston kulut olivat guldeneissa. Liikevaihto taas tuli markoissa Suomesta. Valuuttalainaakin oli.
Vuonna 2002 pöydällä on mahdollisuus ryhtyä pyörittämään 17 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävää yhtiötä, joka työllistää 60 henkilöä. Firma on paljon muutakin kuin se, mitä isä-Fredman kymmenen vuotta aiemmin myi pois.

Perheyrittäjiksi?
"Ei niitä päätöksiä tehdä käppyröillä ja laskelmilla. Sen pitää tuntua täällä", Peter Fredman sanoo ja taputtaa oikealla kädellään rintaansa vasemmalta puolelta.
"Hyvin äkkiä tuli hymy omille kasvoille. Tää tuntuu hyvältä jutulta!"
Kun vielä seuraavanakin päivänä peilistä katsoi hymyilevä mies, Peter Fredman tiesi, että tilaisuuteen olisi tartuttava.
"Perstuntuman pitää ohjata päätöksiä", hän sanoo. "Uskon, että kaikki ihmiset haluavat toteuttaa itseään, haluavat voittaa itsensä ja osoittaa itselleen oman kyvykkyytensä."

Peter Fredman hoiti Tellabsilla töiden hännät loppuun ja liittyi perheyhtiön riveihin täydellä tarmolla vuonna 2003. Intoa ja suunnitelmia oli kaikilla, halu kasvaa hirmuinen. Euran Kuluttajatuotteet panosti vientiin ja investoi uuteen. Asiakkaina olivat vanhastaan kuluttajat ja ammattikeittiöt, mutta asiakaskuntaa haluttiin laajentaa elintarvikevalmistajiin. Ryhdyttiin valmistamaan kuitupohjaisia elintarvikepakkauksia.
"Kuvio ei lähtenyt tuottamaan."

Eikä kulunut kauaa, kun rahoittajat hermostuivat. He alkoivat puhella siihen sävyyn, että eihän firmasta koskaan mitään tulisi. Konkurssi kolkuttelisi ovella. Se kuulosti pahaenteiseltä. Eihän tässä nyt mitään konkurssiyrittäjiä olla. Kunhan prosessit saataisiin kuntoon ja markkina antaisi apua...
Rahoittajat lähettivät selvitysmiehen kiertelemään nurkkia. Ehdotuksia tuli, toinen toistaan ihmeellisempiä. Selvitysmiehellä ei tuntunut olevan minkäänlaista toimialaosaamista. Selvitysmiestä vaihdettiin.
Tappiota tuli lisää.

Peter ja Clas Fredman käärivät hihat. Veljekset alkoivat ottaa enemmän vastuuta yhtiöstä ja ryhtyivät töihin.
"Ihan sama, kuka tulee sanoman mitä tahansa, mutta mehän laitetaan tää kuntoon!"
Tarkennettiin ostoja ja hankintaa. Uudistettiin tuotteiden katelaskenta. Käytiin yhtiön historian ainoat yt:t.
"Meitä oli kolme. Tuki, jonka perheyrittäjä saa muilta perheenjäseniltä, on valtava asia."
Ja se tunne, kun näki, että yhdessä tehdyllä työllä alkoi tulla tulosta!
Yhtiö jäntevöityi, toiminta löysi uudet muodot, tulos nousi plussalle ja koheni kohenemistaan. Konkurssia mananneet rahoittajat ovat saaneet rahansa.

Organisaatiossa onnistumiset ovat ruokkineet uusia onnistumisia.
"Jos emme olisi käyneet niin pahassa paikassa, emme olisi nyt tässä. Olisimme tässä vasta myöhemmin", Peter Fredman arvioi.
Vaikeuksien jalostava vaikutus kuulostaa marenkipuheelta silloin, kun tilanne on päällä. Arvon näkee vasta myöhemmin. Kunhan on jaksanut rämpiä jäätikön halki eskimoveljensä kanssa.

INFO

Syntynyt: 1974 Nurmijärvellä
Koulutus: Merkonomi
Yritys: Eskimo Finland
Liikevaihto: 23,3 meur
Liiketulos: 1,7 meur

YSTÄVÄKIRJA

Harrastukset: kalastus, veneily, mökkeily, laskettelu, kuntosali
Esikuvani: Isäni Chrisse
Motto: Ei määränpää vaan matka sinne.
Aikakausi, jolla haluaisin elää: Huomista tämän päivän muistoilla
Jos en olisi yrittäjä... olisin huomenna yrittäjä.
 

comments powered by Disqus